Ongelmia, unelmia, päätöksiä ?

Olen miettinyt tässä lähiaikoina tulevaisuttani kovasti. Unelmiani, töitä, rahaa, perhettä. Unelmoin työskentelystä ihmisten parissa, minulla on nuoriso-ohjaajan koulutus ja olen erikoistunut kansainväliseen nuorisotyöhön. Nuorisoalan hommia olisikin mukava tehdä, kansainvälisesti tai maahanmuuttajapohjaisten kanssa. Toisaalta rakastan muotia, haluaisin tehdä asiakaspalvelutyötä, vaatteiden parissa. Töitä olisi, kumpaakin alaa, mutta se tarkoittaisi poistumista Joensuusta, täällä ei töitä ole. Tässä on vain iso mutta, Petri. Haluaisin viettää loppuelämäni tämän miehen kanssa, mutta hän sanoi ettei lähde Joensuusta enää. Ei ilmeisesti edes silloin jos saisin töitä muualta. Ja mie tiiän, että en osaisi olla kaukosuhteessa, en vaikka sitä matkaa olisi vain 2 tunnin ajomatkan verran. Oon itku silmässä miettinyt tätä yksinään, mitä tekisin ? Muutamia mukavia työpaikkailmoituksia on löytynyt ympäri Suomea, mutta hakemuksia en ole uskaltanut laittaa, koska Petri. Mie oon ihan solmussa tämän takia, tuntuu että kiukuttaa jatkuvasti ja etsin vai syitä lähtöön. Miten ottaa toisen kanssa puheeksi tälläinen ? Mie en halua jättää Petriä, enkä lähteä, mutta en halua myöskään jumiutua puhelinmyyjäksi tai työkkärin listoille. Haluan tehdä jotain ! Muutakin kun siivota, miettiä ruokaa ja tehdä sitä. Katsoa telkkaria ja syödä. Haluan käydä töissä, semmoisissa töissä missä viihdyn. Mut en tiiä onko se mahdollista. Miksi elämä on vaikeeta ? Muita samassa tilanteessa olevia ?