Kaikilla on unelmia. Jollain isoja, joillain pieniä.
Mun unelma on vielä joku päivä päästä takaisin Afrikkaan, tehdä jotain työtä jolla on merkitystä. Mun ikävä Namibiaan on niin kova, että voisin itkeä. Siellä olo tuntui niin mukavalta, en ole missään kokenut sellaista tunnetta. Tunnetta, kuin olisi vihdoin kotona. Aivan kuin löytäisit paikkasi vihdoin. Ilman stressiä, vaikka kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tunnetta että sinulla ei ole kiire minnekkään, voit seisoa 45 minuuttia kassajonossa ilman että turhaudut. Semmoista lämmintä ilmapiiriä ja ihmisten hymyä.
Mä aion vielä toteuttaa haaveeni, entäs te ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti